Hurghada, Egypti.

Pitkään unelmoin etelän aurinkoon pääsemisestä. Tämä unelma toteutuikin sitten äkkilähtönä Pia-siskon innostamana. Minun piti veronpalautusrahoista maksaa velkani Pialle mutta päätettiinkin lähteä niillä rahoilla reissuun, kun Pialla oli viikko talvilomaa. Velat ehtii maksamaan myöhemminkin. Niin äitimme sitten soitti eräs sunnuntaipäivä ja kertoi lehdessä olleen ilmoitus halvasta egyptin äkkilähdöstä. Heti maanantai aamuna sitten varattiin matka ja iltapäivällä käytiin maksamassa se ja seuraavana sunnuntaina oltiinkin jo kentällä odottamassa lähtöä minä Pia-siskoni ja poikaystäväni Janne...

Helsinki-Vantaa 16.12.2001. Kello 12:15 lento AY1905.

Hurhadaa netissä: http://www.hurghada.com/, http://www.hurghadatour.com/ karttoja, hotelleja, nähtävyyksiä...

Egyptissä on sama kellonaika kuin Suomessa. Huhtikuussa kello on tunnin vähemmän kuin Suomessa.

Ennen reissua käytiin ottamassa A-hepatiitti rokotteet ja alettiin puputtamaan Biophilus - maitohappobakteereja Faaraon kirouksen pelossa. Mukana matkassa oli lisäksi muita vatsalääkkeitä, mutta periltäkin kuulemma saa hyviä lääkkeitä.

Suomen kansalaisilta vaaditaan Egyptiin voimassa oleva passi, jonka on oltava voimassa kolme kuukautta matkan jälkeen. Egyptiin tarvitsee myös viisumin, jonka saa lomakohteen lentoasemalta. Viisumin hinta oli 150 mk, joka veloitettiin matkanvarauksen yhteydessä. Hieman meitä jännitti kuinka lentokentällä turvatarkastukset ja passi- ja viisumiasiat menee, mutta ne menivät yllättävän hyvin. Maahan saavuttaessa täytetään maahantulokortti,joka jaetttiin jo lentokoneessa. Ennen passintarkastusta Aurinkomatkojen paikallinen edustaja liitti passeihin viisumit. Tämän jälkeen siirryimme passin tarkastukseen, jossa leimattin passi ja kerättiin maahantulokortit. Sitten vain matkatavaroita odottelemaan.
Pian ja Jannen matkalaukut tulivat heti ensimmäisten joukossa, mutta minun laukkua saatiinkin sitten odottaa. Liukuhihnalla laukkujen joukossa pyöri häkki jossa oli koira. Voi koiraparkaa, kun häkki kaatuili matkalaukkujen seassa.
Hermoja riipivä ensikosketus Egyptiin ja tippikulttuuriin saatiin kenttärakennuksen ovesta ulos astuttuamme. Matkaopas varoittelikin jo sisällä yliavuliaista laukunkantajapojista, jonka saimme ulos astuessamme huomata. Ulkona lauma poikia hyökkäsi innoissaan juuri saapuneen turistilauman kimppuun yrittäen kantaa laukkujamme. Tosissaan sai pitää laukusta kiinni ja toistella "No! No! NO! Ei! Ei! Ei!" kun pojat röyhkeästi tarrasivat laukkuihimme kiinni. Emme olleet vielä vaihtaneet rahojamme paikalliseen valuuttaan joten ei meillä olisi ollut tippirahoja antaa. Hermojen menettämisen äärirajoilla kuitenkin selvisimme bussille. Eivät olleet monet muutkaan ehtineet vaihtaa vielä valuuttaa ja antoivat tippipalkkioksi Suomen markkoja joita pojat sitten pettyneinä viskoivat maahan.


Hotellimme Marlin Inn.

Hotellimme kotisivut: http://divingredsea.com/

Rakennettu 1994
Kerroksia 2-4
Huoneita 290
Hissejä 2
Keskustaan (Sakkala) 3 km.
Uimarantaan rannalla
Ravintola 3
Baari 3
Talletus on, ei vakuutettu
Lämmitys on
Ilmastointi on

Useasta rakennuksesta koostuva hotelli hyvien liikenneyhteyksien varrella. Tilavat oleskelutilat ja raikkain sävyin sisustetut huoneet, joissa on puhelin, satelliittitelevisio ja minibaari, laattalattia. Uima-allas (6 X 15 m), lastenallas (3 X 3 m) ja allasbaari. Hotellin rannalla voit harrastaa mm. sukellusta ja surffausta. Pöytätennis ja lentopallokenttä. Hotellissa on useita liikkeitä ja ravintoloita, disco sekä viihtyisä pubi. Vastapäätä on ostoskeskus. Luottokortit: yleisimmät.
Perushintaan sisältyy: Majoitus kahden hengen huoneessa, jossa on suihku, wc, parveke tai terassi ja osittainen merinäköala.-Aurinkomatkat-

Omin sanoin: kunnollinen hotelli, voisinpa sanoa että parhaimmalla paikalla Hurghadaa. Tien toisella puolella sijaitsee kauppakeskus, apteekki, kauppoja ja ravintoloita. Meren rannassa ja kätevästi pääsee Sakkalan keskustaan. Siisti huone, otimme kahden hengen huoneen varavuoteella, varavuodekin oli kunnon vuode, samanlainen kuin 2 muutakin, ei siis mikään sohva tai hetekka. Baarikaappiakin sai huoletta tyhjentää kun hinnat oli niin edullisia.

17.12. ihana aamu.

Illalla saavuttiin ja kun saatiin kamat hotellihuoneeseen lähdimme vähän kiertelemään. Illalla oli vaan jo niin pimeää ettei osannut oikein hahmottaa paikkoja. Siksipä 17.12. aamuherätys oli ihana, "Tulkaa katsomaan!" Yön pimeyden alta paljastui ihana lämmin aamu ja merimaisema.
Matkalaukuista alettiin penkomaan toppeja ja hameita ja muutakin vähän kevyempää vaatetta, kun meidän Pakkaaja-Pelle-Janne huomasi ettei ollut pakannut reissuun mukaan ainuttakaan T-paitaa, pelkkiä pitkähihaisia vain. Tekosiaan hän puolusteli sillä, ettei hänellä ole kuin mustia T-paitoja eikä hän viitsinyt pakata niitä, kun mustissa on niin kuuma auringossa. Mutta arvatkaapa vaan minkävärisiä T-paitoja hän reissusta osti? Aivan oikein. Mustia :) Muuten jossain esitteissä varoiteltiin että minihameet ja shortsit eivät ole kaikissa paikoissa sopivia asuja ja että olkapäiden tulisi olla peitettyinä. Matkaopaskin kuitenkin sanoi että turistipaikoissa vaatetuksella ei ole niin väliä. Kaikki retketkin tehtiin vain turistipaikkoihin (Luxor, Meriretki) joten rauhassa sai minihamosissa ja topeissa pyyhältää. Ainoastaan jos olisi halunnut käydä moskeijassa tai muussa uskonnollisessa paikassa olisi olkapäiden peittäminen ollut suotavaa. Illat olivat joulukuussa viileitä joten pitkähihaisillekin oli käyttöä.

Daharin basaarialue. Säkeissä mausteita.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme Aurinkomatkojen Hurghadan kiertoajelulle tutustumaan paikkoihin. Tässä Hurghadan toisesta päästä, Daharin basaarialueelta. Siellä oli taas jos jonkinnäköistä 'Haloo'n huutelijaa. Kuullessaan että olemme suomesta kaikui "Terve terve!" Ja "Mitä kuuluu?" basaarin molemmilta reunoilta.

Pia ihmetteleepi vesipiippuja, kivipäitä, kippoja, kuppeja, sormuksia ja muita basaarin antimia...

Rahaakin onnistuimme vaihtamaan Hurghadan kierroksella. Kovin suuria seteleitä antoivat pankista tippikulttuurin keskellä, jossa yhden punnan seteleille riittäisi käyttöä. Egyptin valuutta on siis punta, EGP. Egyptiläiset käyttävät valuutastaan lyhennettä LE. Setelit ovat arvoltaan 1, 5, 10, 20, 50 ja 100 EGP. Punta jakautuu piastereihin, jotka ovat myös setelirahoja. Egyptissä vaihtokurssiltaan paras valuutta on US-dollari. Dollareilla voi myös maksaa suoraan, mutta kurssi on huonompi kuin punnilla maksettaessa. Retket ja esim. sukellukset maksetaan dollareina. Hurghadassa Visa ja American Express hyväksytään suurimmissa liikkeissä ja hotelleissa. Hurghadassa Visalla voi nostaa rahaa pankeista ja automaateista
Pankin ovella oli aseistetut vartijat ja pieni kengänkiillottajapoika joka leikkipyssyllä leikkimisen lomassa kierteli turisteja ja bussiamme kuin hai laivaa. Niin virkaintoinen pikkupoika oli että olisi halunnut kiillottaa Jannen lenkkaritkin.

Walk like an egyptian...

Illalla lähdettiin sitten omin päin tutustumaan Sakkalaan, Hurghadan keskustaan. Matkustimme edestakaisin Jalla jalloilla, minibusseilla jotka hoitavat kaupungin sisäistä liikennettä. Kuulematta niiden torven tööttäyksiä on mahdotonta kävellä kadulla. Ne tööttäilevät ja vilkuttelevat valoja metsästäessään uusia matkustajia. Vähän kättä heilauttaen ne pysähtyvät ja ottavat kyytiin. Hotelliltamme Sakkalaan matka maksoi henkilöä kohden yhden Egyptin punnan. (1 EGP oli tuolloin 1,50 mk) Rahat piti ojentaa vasta kun oli astunut ulos autosta, muutoin olisi voinut käydä niin että ovi lyödään takaisin kiinni ja tivataan lisää rahaa. Niinkin on kuulemma käynyt. Matkalla ei myöskään saa mainita mihin on menossa, koska silloin matka tulkitaan yksityiseksi taksikyydiksi joka on 10 kertaa kalliimpaa. Pitää vaan hypätä kyytiin ja huutaa Stop siinä kohdassa jossa haluaa pois. Meillä ei koko viikon aikana ollut mitään ongelmia kyytejen kanssa ja käytimme niitä reippaasti hyödyksemme.

Egyptiläinen McDonald's. Purilaisen oheen saa käsipyyhkeen.

Löytyykö vielä sellaista maailman kolkkaa mihin mäkkäri ei olisi löytänyt?
Piti se kuitenkin käydä paikallinen Big Mac Combo testaamassa.

Sakkalassa muuten kävelimme melkoisen matkan pääkatua edestakaisin putiikkeja ja ravintoloita silmäillen. Liikenteessä oli lähinnä paikallisia jotka juhlivat Ramadan päättymistä. Vilske oli melkoinen ja harvoina turistein akulku mielenkiintoista. Lopulta emme jaksaneet edes vastata kaikille huutelijoille, mutta harvinaisen rauhassa saimme kuitenkin kulkea. Muutamia parhaita paloja mainitakseni: "Where are you from? Alaska?" - rusketusta lisää siis ja äkkiä! Yksikin huusi Jannen perään "Say something! Where's your hair?"

Joka paikassa myynnissä kuta kuinkin samoja tuotteita: massasta tai kivestä,alabasterista tehtyjä egyptiläisiä hahmoja: sfinksejä, pyramideja, mytologisia jumalhahmoja, faaraoita, kleopatroja sun muita (koskaan ei voinut olla varma oliko tuote aitoa kiveä vai halpaa massaa)... vesipiippuja... papyruksia... T-paitoja... kortteja... harvinaisen vähän afrikkalaisia puu-ukkoja, astioita ja naamioita eli juuri niitä mitä minä olin hakemassa.
Millään tuotteilla ei ole mitään vakiohintaa, apteekkeja, ravintoloita ja joitain kioskeja lukuunottamatta. Hinta muodostuu tinkimällä. Tässä muutamia tuotteita ja hintoja joihin saimme tingittyä:

• vesipiippu 20 EGP
  
• papyruksia, 2 isoa ja 1 pieni (kaupanpäälle 1 pieni) 150 EGP
  
• pieni afrikkalainen puu-ukko 15 EGP
  
• "All about Egypt" kirja 25 EGP
  
• afrikkalainen rumpu 50 EGP
  
• pieniä (n. 10 cm) kivisiä(?) patsaita 3 kpl/50 EGP (suomalaisessa afrikkakaupassa samanlaiset patsaat 140mk/kpl)
  
• A2 kokoinen kaksipuoleinen Egyptin kartta 10 EGP
  
• egyptiaiheiset pelikortit 13 EGP
  
• pieni (n. 15-20 cm) afrikkalainen puunaamio 20 EGP

Kiertelystämme uupuneina uskaltauduimme Joli's Pubiin syömään. Tilasimme kaikki grillattua kanaa (jota myöhemmin kutsuimme kissakanaksi), joka oli surkeinta ruokaa mitä reissussamme söimme. Annokset oli harvinaisen pieniä ja tuskin tunnistimme lihaklönttiä kanaksi, koskaan emme ole kanassa sellaisia luita nähty! Lisäksi liha oli sitkeää eikä juuri minkään makuista. Ranskalaisiakin mainostettiin "Best French Fries in Town" mutta parempiakin tuli kyllä maistettua. Muuten paikka oli mukava ja rauhallinen mutta ruoat hotkaistuamme kiirehdimme äkkiä pois.

Seuraavana päivänä Faaraon kirous muistuttikin minua olemassa olostaan, johtuiko kenties juuri tuosta surullisen kuuluisesta Joli's pubista ja sen kissakanasta, tiedä häntä. Muihin ei kirous vielä kynsiään upottanut ja minutkin se päästi muutaman vessassa vietetyn hetken jälkeen kynsistään. Kenties en ollut nauttinut tarpeeksi alkoholiannoksia joita nautimme sekä janoomme sekä sairauden ennaltaehkäisyyn. savettejakin kannattaa varata reissuun reippaasti mukaan ja käyttää niitä joka mahdollisessa välissä, ainakin ennen ruokailua pöpöjen karkoittamiseen. Rahojen käsittelyn jälkeen kannattaa myös pyyhkäistä käsiään. Pienimmät rahat kun kiertävät kädestä käteen ja taskusta taskuun uskomatonta vauhtia tippikulttuurin ansiosta. Sen ne ovat kyllä näköisiäkin, aivan kuin pyykinpesukoneessa käyneet ja kunnon linkouksen kokeneet. Sattuipa käteen useampia seteleitä joita oli paikkailtu teipillä kohdasta jos toisestakin. savetteja vastaavia kosteuspyyhkeitä voi ostaa paikallisistakin kaupoista ja apteekista.

Hotellimme uima-allas. Tungosta ei liiemmin ollut.

Kerran tuli altaassa pulahdettua, merivesi oli lämpimämpää ja aikaa tuli vietettyä enemmän rannalla, mistä rantapaikan sai rauhassa valita ja valinnanvaraa oli. Maailmantilanteesta johtuen (USA:n terrori-iskut, Afganistanin sota ja Israelin levottomuudet) hotelleissa oli vain 10-15 % normaalista turistimäärästä.

19.12. Testattiin ensimmäisen kerran vesipiippua.

Piippuostoksilla.

Ja kokeilumme innostamana lähdimme ostamaan omia vesipiippuja Sakkalasta.
Harvinaisen kuvan kaupasta teki että siellä oli hinnat esillä! Kyllä siellä kuitenkin sitten yli tunti meni tinkiessä ja saldoksi saimme 2 vesipiippua tarvikkeineen ja yksi puumaski. Ostoksine jälkeen taistelimme itsemme tien toiselle puolelle mikä oli todella vaikeaa. Sakkalassa on jo sen verran vilkas liikenne, suojateistä ja liikennevaloista on turha uneksiakaan. Jokainen jalla jalla tööttäilee, vilkuttelee valoja, pysähtelee ja yrittää saada meitä kyytiin vaikka yritämme vain ylittää katua.

Omenaostoksilla. Innokkaat vihanneskauppiaat poseeraavat.

Omenat oli hyviä, suurinosa jäi vaan syömättä kun ei ollut veistä jolla olisi saanut kuoret pois... Faaraon kirouksen pelossa niitä ei oikein uskaltanut syödä kuorineen.

Katulampaita.

Katukissoja tai koiria ei Hurghadassa juuri ollut mutta lampaita oli. Tässä lampaat ovat maistelemassa maustekaupan antimia.

Laivanupotusta.

21.12. lähdettiin aurinkomatkojen järjestämälle meriretkelle.
Meriretki. Aurinkoa ja koralliriuttoja. Leppoisa retki kahdelle koralliriutalle ja Hurghadan edustalla sijaitsevalle Gifunin saarelle, jossa voi ottaa aurinkoa ja käydä uimassa. Riutoilla erinomaiset snorklausmahdollisuudet.
1 päivän retki, 37 USD (n. 240 mk) sis.lounaan.

Porukkaa lähti niin paljon että jouduttiin jakautumaan kahteen veneeseen. Menomatka oli kaikkea muuta kuin leppoista, kyyti muistutti lähinnä jotain Linnanmäen laitetta. Ensimmäisellä pysähtymispaikalla saimme kokea laivanupotusepisodin. Osui mutta ei uponnut. Toinen vene pamautti meidän veneen kyljestä sisään, kun yritimme ankkuroida veneitä yhteen. Törmänneestä paatista murtui keula ja meiltä murtui seinä ja keittiön ovi. Onneksi alukset ovat puuta ja ihmiset ehtivät alta pois muuten jälki oisi voinut olla vähän toisenlaista... Sille pysähdyspaikalle emme voineet sitten jäädä, aallokko oli liian kova.

Snorkkeloimaan. Cousteau kalpenisi.

Viimein kuitenkin päästiin paikkaa jossa pääsimme kiinnittymään poijuihin. Aallot olivat kyllä melkoiset sielläkin, mutta kun sinne asti oli päästy ja matka maksettu niin pakko oli yrittää mennä katsomaan niitä kuuluisia Punaisen meren koralleja ja kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä. Ensikertalaiselle pelkät räpylät, snorkkeli ja kova aallokko oli vähän liikaa ja jäi fisut näkemättä kun keskittyi pysymään pinnalla ja hengittämään... Vesi ainakin oli lämmintä. Räpylät jalassa oli outoa uida kun ei ollut ennen niitä kokeillut. Maski peitti näkyvyyttä eikänenän kautta voinut hengittää. Aallot oli kovat ja korkeat ja vedessä oli vaikea räpiköidä. Suu täynnä suolavettä. veneen perä meni aallokon mukana ylös alas ja rappusiin oli vaikea ujuttautua räpylöiden kanssa. Kannelle kuitenkin selvittiin ja olipahan melkoinen kokemus! Ei suositella uimataidottomille, lapsille, heikkohemoisille tai paniikkihäiriöisille!

Meriretken ainoat kalat.

Kun kaikki pulikoijat oli saatu kyytiin jatkettiin matkaa seuraavalle pysähdyspaikalle. Janne kävi sielläkin pulahtamassa, tällä kertaa ilman räpylöitä ja snorkkeileita. Siinä paikalla nautimme myös buffet-lounaan: erilaisia kalaruokia, riisiä ja perunaa, leipää, salaattia ja jotain hedelmiä. Hyvää! Jäljelle jääneet ruoat heitettiin laidan yli ja tuollainen parvi niitä tuli sitten syömään. Siinä olikin sitten ainoat elävät kalat jotka reissulla nähtiin.

Helykauppias on ystävä.

Pysähdyimme Giftunin saarelle. Oikea paratiisi, valkoista hiekkaa ja turkoosin värinen meri. Käytiin uimassakin ja vesi oli ihanan lämmintä.
Saarella on rakennuskielto eikä siellä saa yöpyä joten teoriassa se oli ihan autiosaari. Mutta siellä missä turistit, siellä myöskin kauppiaat. Tässä yksi yrittää kaupata meille jotain koruja.
Kavuttuamme takaisin veneeseen alkoikin jo matka takaisin satamaan. Paluu matkalla näkyi veneen perässä pomppimassa pari delfiiniä.

Bullssin lava steak.

Meriretken jälkeen kävimme sitten Bullssissa syömässä, joka oli Hurghadan ainut kunnollinen pihvipaikka. Kanaa ja kalaa, grillattuna ja friteerattuna kyllä piisasi muuallakin, mutta kunnon pihvejä ei muualta saa juuri ollenkaan. Pia tilasi oppaissa kehutun paikan erikoisuuden 'Lava steak'in. "Welldone, welldone" elikkäs kypsänä pyysi Pia, kun ei osannut aavistaa mitä tuleman pitää. Tarjoilija toikin pöytään raa'an lihamöntin ja kuuman kiven jonka päällä köntsä piti itse paistaa. Siinä sitä sitten käristeltiin.

Levähdyspaikalla matkalla Luxoriin.

22.12. Lähdettiin Luxorin reissulle.
Luxor. Unohtumaton matka satojen porttien Thebaan. Käynti Karnakin temppelillä. Tutustuminen kuningatar Hatsepsutin mahtavaan temppeliin ja Kuninkaiden laakson kuuluihin hautoihin.
1 päivän retki. 95 USD (n. 615 mk) Sisältää lounaan.

Matkaan lähdettiin aamulla jo viiden aikaan. Ensimmäinen pysähtymispaikka oli poliisien tarkastuspiste jossa liityimme poliisisaattueeseen. Ilman saattuetta ei turistiryhmät saa liikkua Hurghadasta Luxoriin tai Kairoon. Matkaan liittyi tarkastuspistteellä myös 40-60 muuta bussia. Bussit kulkivat melkoista kyytiä, parhaimmillaa kolmekin bussia rinnakkain. Poliisiautot kuitenkin määräävät vauhdin. Parhaimpina turistiaikoina esim. vuotta aiemmin saattueessa busseja oli 200. Saattueet tuli pakollisiksi vuoden 1997 Luxorin tapaturman jälkeen jossa surmansa sai 60 turistia. Egyptin presidentti on sittemmin tehnyt terroristien kanssa jonkun sopimuksen ettei turisteja enää ahdistella. Noin 40% egyptiläisistä saa toimeentulonsa turismista, joko suoraan tai välillisesti.
Levähdyspaikalla näimme myös koko viikon reissumme ensimmäisen ja viimeisen kamelin.

Karnakin temppelin sfinksikuja.

Temppeli on yksi maailman laajimpia temppelialueita. Temppeleitä rakennettiin yli 1 700 vuoden ajan. Uuden valtakunnan ika oli temppelin loistoaikaa, jolloin siellä oli 80 000 pappia. Karnakin temppelistä löytyy lisä tietoa ja kuvia netistä tässä esimerkiksi pari hyvää sivustoa http://www.luxorguide.com/ ja http://www.eyelid.co.uk/karnak1.htm.

Seti I:n ja Ramses II:n hypostyylipiha.

Salin pituus 104 metriä, leveys 52 metriä ja korekus 24 metriä. Kaikkien aikojen suurin pylvässali. Pylväitä kaikkiaan 134 kappaletta.

Takana näkyy Karnakin temppeleitä ja obeliski.

Pala kaatunutta obeliskia ja mies sinisessä kaavussaan.

Obeliskeja oli aikonaan kaksi. Tässä pala kaatuneesta. Pala sijaitsee pyhän järven rannalla. Turistikohteissa kiertelee myös aseistettuja vartijoita joilla ei välttämättä ole mitään vartijan pukua päällä. Yksikin olisi halunnut näyttää jotain temppeliä meille ja houkutteli meitä sivummalle. Kun näimme takin alta sojottavan rynnäkkökiväärin piipun ei henkilökohtainen opastuskierros tuntunut houkuttelevalta.

Tällä paatilla sitten mentiin Niilin yli länsirannalle.

Hiukka jännitti lankkua pitkin käveleminen, kun niin tehokkaasti oli peloteltu bilhartsista...

Skistosomiaasi- eli bilhartsiatartunnan voi saada tropiikin järvi- ja jokivesistä sekä kastelukanavista. Skistosomiaasia ilmenee alueittain Karibialla, Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa sekä trooppisessa Afrikassa. Paikallisten esiintymisalueiden kaikkia makeita vesiä on pidettävä tartuttavina, eikä niissä tule uida eikä kahlata, eikä muutenkaan tulisi joutua kosketuksiin käsittelemättömän veden kanssa, koska lyhytaikainenkin kontakti veden kanssa voi aiheuttaa skistosomiaasitartunnan. Maastossa on syytä käyttää suojaavia jalkineita. Uima-allasvesi on useimmiten turvallista, ellei sitä ole otettu suoraan luonnonvesilähteestä.
Skistosomiaasilla saastunut vesi voidaan tehdä vaarattomaksi keittämällä, kloori- tai jodikäsittelyllä tai suodattamalla. Skistosomiaasitartunta on länsimaalaisella yleensä lievä, useimmiten oireeton. Oireet virtsateissä tai suolistossa tai kuumeilu alkaa aikaisintaan kaksi viikkoa altistumisen jälkeen. Ajoissa tunnistettuna skistosomiaasi on täysin hoidettavissa (pratsikvanteli, Biltricide®, Droncit®). Tärkeintä on tieto mahdollisesta altistumisesta endeemisen alueen makealle vedelle.

Halkiomatotauti Schistosoma-madon aiheuttama infektio. Madon toukat voivat tunkeutua terveen ihon läpi josta ne leviävät suolistoalueen laskimoihin, jossa ne voivat aiheuttaa tulehdusreaktiota. Infektio on hyvin tavallinen trooppisessa ilmastossa. Hoitona käytetään pratsikvanteli-nimistä lääkettä. Synonyymit: bilhartsioosi, skistosomiaasi.

Memnonin kolossi(t).

Alunperin esittivät kuulemma Amenhotep (tai Amenofis) III:sta, mutta kreikkalaiset nimesivät ne oman taruhahmonsa Memnonin mukaan. Patsaat ovat 18 metriä korkeat. Patsaat ovat ainoa jäljellä oleva osa Amenofis III:n temppelistä.

Hatsepsutin kuolintemppeli Deir el-Bahrissa.

Kuninkaiden laakso.

Laaksoon on haudattu 18., 19. ja 20. dynastian faaraoita. Tunnetuimmat ovat Tutankhamonin ja Ramses I-VII hautakammiot. Tutankhamonin hautaan erillinen pääsymaksu 40 EGP.
Kuninkaiden laaksossa piti ostaa erillinen valokuvauspiletti jos halusi ottaa haudoista kuvia. Kuvia sai ottaa vain ilman salamaa ja 5 EGP:n pilettillä sai kuvata vain yhtä hautaa.

Ramses IX:n hautakammio.

Sisäänpääsy lippu oikeutti käntiin kolmessa haudassa. Tämä Ramses IX:n hautakammio. Kävimme lisäksi Seti II:n ja Ramses IV:n haudoissa. Ensimmäisessä oppaan kanssa ja muissa sitten omin päin. Seti II:n haudassa oli tuntemattoman miehen muumiokin ja Ramses IV:n haudassa iso kivinen sarkofagi.

23.12. Tässä nautitaan vielä lähtöpäivänaamuna viimeisistä auringonsäteistä hotellimme uimarannalla.

Pois lähtiessä täytimme maastapoistumiskortin. kentällä ei tällä kertaa ollut rasittavia laukunkantajia. Sisällä oli ensin turvatarkastus, läpivalaisu ja metallinpaljastus. Se sujui hyvin ja sujuvasti. Samalla vilkaistiin passit ja lentoliput. Seuraavaksi jonotettiin näyttämään lentolippuja ja jätettiin ruumaan menevät matkatavarat. Hotellissa Aurinkomatkojen Informaatio kansiossa peloteltiin, että matkalaukku saa painaa vain 20 kiloa ja niinpä Pia pakkasikin osan tavaroistaan minun laukkuuni. Eivät ne kyllä Pian laukkuun olisi mahtuneetkaan. Peloteltu siis oli, mutta tullivirkailija ei edes vilkaissut vaakaa, jonka luvut eivät edes pitäneet paikkaansakkaan... Samalla virkailija vaihtoi lentolipun 'boardin card' lippuun. Seuraavaksi jonotettiin sitten varsinaiseen passin tarkastukseen. Jonotettiin, jonotettiin ja jonotettiin. Puolen tunnin jonotuksen jälkeen saimme passimme tarkistutettua ja tarkastaja otti myös maastapoistumiskortin, jätti pienen liuskan siitä vielä meille. Sen jälkeen vielä kerran läpivalaisu ja metallintarkastus ja sitten odotusaulaan. Odotusaulassa tuhlasimme viimeiset puntamme ja joimme viimeiset Stellat ja Colat. Sitten huomasimme jo muiden suomalaisten jonottavan portille, mutta portissa lukikin Bryssel. Yritimme tarkistaa oikeaa porttia monitorista, mutta siinä luki Helsingin kohdalla vain "ON TIME". Asiaa tutkiessamme selvisi, että monitori ja muut systeemit olivat rikki ja kuulutukset hoidettiin huutamalla ympäriinsä. Portilla sitten napattiin pois se pieni liuska, joka maastapoistumiskortista jäi ja toinen mies otti 'boarding card' lipun. Sitten tungettiin itsemme täpötäyteen lentokenttäbussiin ja hurautimme muutamasata metriä koneelle.

Suomeen saavuimme jouluaaton yönä ja pakkasta oli ihanasti -21 astetta...